Nyt sit sain itsekin aikaiseks ruveta pitään "päiväkirjaa". Jos ite pysyis paremmin kärryillä mitäs täs elämäs oikeen tapahtuu :D

Elikkäs täällä ruudun takana kirjoittelee koht 29w naikkonen :) Apinalaumaan kuuluu tän pääpirun lisäks poika 6v ja kolme koiraa.

Vuoden verran sairaslomalla olleena elämä voi olla välillä hyvinkin haastavaa. Epäilyksenä tällä hetkellä on fibromyalgia. Jatkuva kipuilu, uhmaikäisen ja koirien kanssa vääntäminen saa mehut pois kenestä vaan, tää tytsi vaan ei oo valmis antamaan periksi...ikinä. Melkoista tasapainottelua tää kuitenkin on. Pari viime viikkoa on mennyt miettiessä että josko olisi fiksu ja luopuisi tuosta sakemmannista, sillä kun ruukaa olemaan ihon kanssa ongelmia ja käyttäytyminen on mitä on. Lähinnä toki ihan täysin ajanpuutteesta johtuvia käytöshäiriöitä. Eilen sit iski taas se periksi ei anneta  perkele.

Miulla on kaksi viikkoa aikaa panostaa tuohon koiraan täysillä kun poika lähtee isänsä luokse. Aloin jo eilen käyttämään Helan (sakemanni) erikseen lenkillä, opetellaan hihnakäyttäytymistä ja toisten koirien ohittamista. Oli myös ihana lenkki Apin ja Likan kanssa ku sai kulkea toisten koirien perässä ja ohi ilman että alkoi hirvee huutohaukku konsertti :)

Suurin hommahan tässä on se et saa ite järjestettyä vuorokauden tunnit niin että ne riittää. Eli suuri henkinen niska-persi ote ja menoks.

Mut näillä alkuun :) tää kiittää ja kuittaa