tiistai, 19. elokuu 2014

Miehet---

Jotenkin tuntuu että miehille vaan pitäisi vääntää rautalangasta ja välillä jopa ratakiskosta että mitä se nainen tarvii.
Se tarvii huomioo, arvostusta, tukea, puhumista, hellyyttä, ja etenkin RAKKAUTTA, kaikkea tietenkin sopivissa määrin.
 Jotenkin nää seuraavat ohjeet sopii melko hyvin tähän jatkoks :)

Naisen käyttöopas miehille

-Nainen tarvitsee enemmän hellyyttä ja läheisyyttä. Yritä tarjota sitä aina välillä, pääset helpommalla.

-Vaikka nainen olisikin jossain asiassa selkeästi väärässä, anna hänen pitää päänsä. Pääset jälleen itse helpommalla. Voit sitten tehdä asian oikein hänen selkänsä takana.

-Nainen tahtoo esitellä sinut sukulaisilleen, ystävilleen, työtovereilleen, naapureilleen, äidin kaimalle. Yritä kestää.

-Nainen haluaa myös raahata sinut mukanaan kaikkiin pieniinkin juhlatilaisuuksiin. On paljon helpompi kieltäytyä lähtemästä jos joskus lähteekin.

-Nainen voi sanoa kyllä, hän voi myös sanoa ehkä, mutta ainoastaan ei on ei. Tai sitten se on kyllä.

-Kun olette lähdössä jonnekin ja naisesi kertoo vielä nopeasti meikkaavansa, voit riisua kenkäsi ja mennä sohvalle lukemaan lehteä.

-Kehu naisesi ulkonäköä joskus. Se yleensä palkitaan. Älä kuitenkaan ole ahne; toisto kuluttaa merkitystä.

-Ennen täysistunnon aloittamista WC:ssä, tiedustele onko naisellasi tarvetta käyttää saniteettitilaa. Nainen ei voi ymmärtää miksi pöntöllä istuessa saattaa vierähtää helposti puolikin tuntia.

-Naiset selittävät paljon asioita, paljon sellaista mikä ei miestä kiinnosta. Kannattaa kuitenkin joskus kuunnella tarkemmin, voit kuulemasi perusteella mahdollisesti muodostaa yleispäteviä vastauksia, joita sitten heitellä ilmaan silloin, kun keskustelu ei kiinnosta.

-Anna tärkeät kaavakkeet naisesi täytettäväksi, hänellä on todennäköisesti parempi käsiäala.

-Älä yritä vanhaa kikkaa, eli älä osta naisellesi lahjaksi esimerkiksi itse toivomaasi jättikokoista televisiota. Nainen arvaa juonesi, ja keksii keinon käyttää juonta sinua itseäsi vastaan niin, että joudut tyytymään lastenhuoneen pikkuruutuun.

-Jos naisesi väittää usein olevansa läski, ruma tai tyhmä - ole hänen kanssaan samaa mieltä. Moiset puheet vähenevät kummasti. Tämä voi tosin kostautuakin, eikä vastausten kanssa kannata olla turhan suora.

-Hankittuasi uuden auton, kerro ensimmäiseksi sen väri. Sen jälkeen voit rauhassa suu vaahdossa kertoa sen ominaisuuksista, hevosvoimista ja tekniikasta. Nainen tuskin ymmärtää muuta kuin värin.

-Naisilla on tapana nyyhkytellä ja olla murheellisia sekä hiljaisia. On melko turhaa mennä kysymään, että mikähän mahtaa olla hätänä. Todennäköisesti et saa vastausta kuitenkaan. Kysymättä jättäminen on kuitenkin virhe, sillä tällöin nainen luulee ettet välitä. Kun sitten kuitenkin kysyt syytä, nainen sanoo itkunsa keskeltä ettei mitään hätää ole. Joidenkin naisten tunteet käyvät joskus ylikierroksilla ja tälläistä nesteiden vuodatusta saattaa esiintyä, vaikkei oikeasti mitään vikaa olisikaan. Useimmiten kuitenkin on, ja silloin syy on aina sinussa mies.

 

ja jottei nyt menis yksipuoliseksi ni seuraavaks parisuhde

 

Parisuhteen hoito-opas

Jokainen parisuhteessa elänyt tietää, tai ainakin tämän kuuluisi tietää, että parisuhde on kahden kauppaa, se vaatii työtä. Kuten monessa muussakin asiassa, myös tässä pätee vanha fraasi "puhuminen helpottaa". Eli puhuminen todellakin kannattaa aina.

Jos suoraan puhuminen tuntuu hankalalta eikä ole varaa tai halua psykiatrilla käymiseenkään, voi patoja yrittää purkaa toisella tavalla. Mikäli on mahdollista käyttää Internetiä, on erinlaiset keskustelukanavat siellä käteviä keinoja asioiden selvittämiseen. IRC tai jokin muu chat on loistokeino, vaikka sitten olisittekin samassa asunnossa, voi tekstimuotoon pukea asioita helpommin kun ei tarvitse lausua ääneen. Tietenkin kirjoittaminen on useimmiten hitaampaa kuin puhuminen. Myös sähköpostia voi kokeilla.

Toinen purkamistapa puheen ohella on kirjeet ja laput. Kirjoittakaa toisillenne käsin kirje, jossa kerrotte tunnelmista ja käsittelette akuuttia ongelmaanne. Kannattaa kuitenkin kirjoittaa objektiivisesti ja vältellä syyllistämistä, kirjoitusta ei tietenkään pidä tehdä vihaisena. Voi myös kokeilla kirjoittaa lapulle asioita, jotka toisessa ärsyttää. Kun kumpikin on lappunsa täyttänyt, vaihdetaan lappuja ja luetaan ne. Joko ääneen tai itsekseen.

Tiukentunutta ilmapiiriä voi yrittää hoitaa erossa ololla. Jos asutte saman katon alla, voi olla fiksua toisen jättää asunto pariksi päiväksi. Yökyläillä kaverin luona välillä. Tällöin on kuitenkin tärkeää että omaan asuntoon jäävä puolisko on asunnolla yksin, eikä järjestä mitään bileitä joiden aikana ei kuitenkaan ajattelisi mitään relevanttia suhteeseen liittyvää.

Jos mahdollisuutta erillään yöpymiseen ei ole, voi jo pelkästään eri sängyissä nukkuminen auttaa.

Jokainen tarvitsee omaa laatuaikaa, pyrkikää antamaan sitä toisillenne. Se on päivän selvä juttu - joten ei siitä enempää.


 

Viisi halpaa parisuhteen hoitokeinoa

Nyrkkisääntö: Varatkaa riittävästi aikaa.

1. Kävelyretki. Mukaan mahdollisesti eväitä ja rauhalliselle pitkälle kävelylenkille. Ne jotka joutuvat asumaan kaupungin keskustassa, joutunevat tekemään pidemmän lenkin, sillä kaupungissa käveleminen on harvoin tarpeeksi virikkeellistä melun ja huonon ilman vuoksi.

Kävelyretken jälkeen voi keittää vaikkapa teetä ja levätä rauhallisesti kotona. Reissu kannattaa hoitaa ilta-aikaan niin, että sen jälkeen ei ole edessä ponnistuksia vaativia aktiviteettejä, vaan voi rauhoittua odottamaan yötä. Tosin jos asiat menivät hyvin, voi yö vaatia ponnisteluja..

2. Leffailta. Aina ei tarvitse mennä elokuvateatteriin katsomaan näytöstä. Leffavuokraamosta molempia kiinnostava elokuva vuokralle ja kotisohvalle viltin alle katsomaan. Sopivaa elokuvaa voi tosin olla hankala löytää, yrittäkää etsiä sopiva välimuoto toiminnan ja romantiikan väliltä.

Leffan lisäksi tietenkin sopivaa pientä naposteltavaa sekä hyvää juomaa. Puhelimet kiinni tai ainakin äänettömälle ja valaistus himmemmäksi. Kuten kävelyretkikin, kannattaa elokuvailta pitää illalla ja rauhallisella temmolla.

3. Asuntonäyttelyt ovat oivakeino parisuhteen piristämiseen. Ne ovat ilmaisia (ellei ole impulsiivinen heräteostoksia harrastava henkilö), asuntoja kierrellessä voi suunnitella kuinka sen sisustaisi ja rakennelle erinäisiä yhteisiä pilvilinnoja.

4. Siivoaminen on tylsää hommaa ja se monesti aiheuttaakin kriisejä parisuhteeseen. Siivoamista voikin yrittää piristää yksinkertaisella tavalla: vähentämällä vaatteita. Nudistina putsaileminen herättää asian kiinnostavuutta ja nostaa vireystasoa.

Tietenkin voi olla hankala putsailla nakuna jos asunto sijaitsee katutasossa tai sinne on muutoin naapureilla ja satunnaisilla ohikulkijoilla hyvä näkyvyys. Tai jos asunnossa pyörii muitakin, kuten menninkäisiä.

 

Niin tai näin, naiselle on rankkaa huomata tulleensa käytetyksi. Valitettavan moni kuitenkin vain alistuu täysin tähän asetelmaan. Josko ne miehet joskus oppisivat.

tiistai, 19. elokuu 2014

Maanpäällinen helvetti- sairasloma

Niin. Täällä sitä ollaan ja eletään, tai no ainakin yritetään. Valtio yrittää täysintöin vastustaa pärjäämistä. Ekaa kertaa kävin lääkärillä joka tiesi jotain fibrosta, tästä kivun määrästä ja siitä mitä siitä on tutkittu. Sanoi jopa että epäillään sen olevan yhteyksissä borrelioosiin ja eikun tyttö testeihin. Nyt jännätään mitä sieltä löytyy. Toisaalta toivoo et sieltä se löytyisi koska silloin tää koko homma saattaisi olla hoidettavissa ehkä jopa parin vuoden sisään. Toivon kipinä nous taas.

Samalla pelkää että kaikki muu ympärillä hajoaa. Se tunne ku kukaan ei ymmärrä, ei välitä. (todellisuudessa moni välittää, välillä vaan tuntuu ettei) Se kun hakemalla hakee omaa paikkaansa porukassa. Tää paikka on vaihtunut. Iloisesta pirteästä menijästä on jäljellä jurottava akka kaikkine kipuineen, kylhän se ajaa muut pois. Silti pitää yrittää hymyillä kun siihen on aihetta. Tänäi nauroin ratketakseni ku poika tohkeissaan lauloi auton takapenkillä eskarissa oppimaansa laulua :) Silti takaraivossa paukuttaa tunne "mie en halua mennä kotiin". Koti, se ongelmien tyyssija, siellä ne kaikki on oottamassa. Jos mie en oo siellä ni ne ei vaivaa niin pahasti, eikö? Ei siel oo ketää kuka kuuntelee, ketä kiinnostais. Koirilla ei tuo vasta argumentointi ota onnistuakseen ja pienen pojan päätä ei todellakaan voi sekottaa aikuisten asioilla. Mutta toisaalta koti on se turvasatama, jossa kenenkään ei pitäisi pystyä satuttamaan ja johon pääsee pakoon ulkomaailmaa. Jossa on vain minä ja minun elämä. On miun koirat, miun poika. Tuo poika joka saa miut repimään hiuksia päästäni mutta jonka kanssa vietetyistä päivistä en luopuisi yhdestäkään.

Asioita joiden kanssa tätytyy painia on niin monta. Pienen ihmisen aivot menee solmuun. Ja kuten niin monesti ennenkin, huomaan antavani muille kaiken itsestäni saamatta juurikaan takaisin.

Kylläpä oli taas tavan avautuminen. Kiitos ja anteeks :)

lauantai, 9. elokuu 2014

Älä vaan hymyile

Noniin, tää on varmasti asia joka on tullut vastaan useimmille kipupotilaille jossain vaiheessa. Jos on kipeä niin pitäisi vaan maata sängyssä ja voivotella huonoa elämäänsä, näitäkin tosin varmasti löytyy. Ite kuulun sarjaan "periksi ei anneta ennenkuin sydänkäyrä on suora". Useimmiten lääkäritkin on hyviä sivuuttamaan potilaan todellisen tilan jos tämä uskaltaa hymyillä saatika sitten vaikuttaa pirteältä. En ymmärrä miten ihmisen persoonallisuus voi olla keino diagnosoida tämän terveydentila.

Itse lukeudun niihin, jotka jokaikinen aamu pakottavat itsensä liikkeelle kivuista huolimatta. On hyviä päiviä jolloin ei särje niin paljon, mutta myös niitä aamuja että "otetaampa tukea tuosta seinästä". Meitä on varmasti paljon joiden päivät on täytetty määrällä x kipuja ja jotka silti ei ole valmiita "heittäytymään muiden hoidettaviksi" vaan jotka jaksaa olla positiivisia.

Viimeksi eilen kuulin mainittavan että "siun ongelmat varmaa helposti ohitetaa ku sie oot noin hirveen pirteän ja hyvinvoivan oloinen", juupa juu tuleppa kotiin kattomaan ku ähellän ja puhellan ku mikää asento ei oo hyvä ja ku pelkkä sohvalta nouseminen tuntuu urheilusuoritukselta tai ku turhautuneena olooni ja kykenemättömyyteeni itken iltaisin. Mut nää on miun kivut, ei kait niistä tartte kaikkien kärsiä? Kyllä tosin nää miun lähimmät joutuu kärsimään miun kanssa, etenkin ku on huono päivä jolloin ei jaksa tehä mitään ja tuntuu et suuttuu pienestäkin asiasta. En kuitenkaan ole valmis kulkemaan "MENNYT RIKKI" -plakaatti kaulassa. Haluan että ihmiset näkee miut omana itsenäni, en että he näkee vain miun kivut. Ja mikään ei ole niin ärsyttävää kuin holhoaminen "mut jos sie tuut kipeeks" "entä jos""pystytkö sie" (sori äiti ;) ) mie teen ja haluan tehä asioita kuten ennenkin, toki jossain vaihees tulee seinä vastaan etten pysty mut sitä varten miul on suu jonka voi avata ja sielt tulee ääntä ja ehkä jopa ymmärrettäviä sanojakin :D jos ei aina ni edes välillä ;)  



pupu%20rikki-normal.jpg











Mut hei, onhan tässä paljon hyvääkin ollut :) notta ei ihan täysin unohduta tuohon kiukutteluun. Hela on rauhottunut lenkeillä ja ollaankin päästy vaiheeseen jossa kaikki koirat on samaan aikaan lenkillä mukana ja koirien ohi voidaan mennä yhdellä tai kahdella haukulla :) Erittäin yllättynyt olin tuossa alkuviikosta ku käytiin koirapuistossa (joka yleensä saa Helan irtoomaan nahoistaan ja sekoamaan totaalisesti), ni tämäpä käyttäytyi vallan hienosti, ei kuumunut laisinkaan ja oli koko ajan "kuulolla". Jopa silloin kun toiselle puolelle tuli koira, Hela pystyi hillitsemään itsensä ja niimpä aitaralli jäi kokonaan pois :) Oli muuten sellaset henkiset tuuletukset ja hehkutukset että. Vihdoin alkaa näkymään tuloksia koulutuksessa vaikka niitä ei niin täydellisesti olekaan päässyt toteuttamaan tän terveydentilan takia. Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa :D

Viime viikonloppuna myös miulle hirveän tärkeä ihminen sai toisen (paremman)puoliskonsa. Enpä muista olleeni häissä joissa morsiuspari olisi ollut niin rakastunut <3 siis se tunne mikä huokui näistä kahdesta oli sanoin kuvaamaton.

Kolme päivää tuli oltua kylpylässäkin. Poika ja mie nautimme täysillä ja mikä ihaninta: hotelli aamupala <3 Pieniä irtiottoja arjesta. Näistä on elämä tehty.

Se että oon vielä järjissäni kaiken tän myllerryksen keskellä, on täysin kiittäminen miun ehkä maailman parasta tukijoukkoa :) Ihmisiä jotka tuo vaihtelua arkeen ja jotka tuntee ja tietää miut ja mitä mie tarvin piristyäkseni. Jotka potkii persiille nii lujaa ku tarve vaatii tai on vaan paikalla silloi ku niitä tarvii.

Että sellainen avautuminen tällä kertaa. Tää kiittä ja kuittaa ja lähtee metsästämään nukkumasaa


torstai, 3. heinäkuu 2014

Apinalauma esittäytyy

Nyt sit sain itsekin aikaiseks ruveta pitään "päiväkirjaa". Jos ite pysyis paremmin kärryillä mitäs täs elämäs oikeen tapahtuu :D

Elikkäs täällä ruudun takana kirjoittelee koht 29w naikkonen :) Apinalaumaan kuuluu tän pääpirun lisäks poika 6v ja kolme koiraa.

Vuoden verran sairaslomalla olleena elämä voi olla välillä hyvinkin haastavaa. Epäilyksenä tällä hetkellä on fibromyalgia. Jatkuva kipuilu, uhmaikäisen ja koirien kanssa vääntäminen saa mehut pois kenestä vaan, tää tytsi vaan ei oo valmis antamaan periksi...ikinä. Melkoista tasapainottelua tää kuitenkin on. Pari viime viikkoa on mennyt miettiessä että josko olisi fiksu ja luopuisi tuosta sakemmannista, sillä kun ruukaa olemaan ihon kanssa ongelmia ja käyttäytyminen on mitä on. Lähinnä toki ihan täysin ajanpuutteesta johtuvia käytöshäiriöitä. Eilen sit iski taas se periksi ei anneta  perkele.

Miulla on kaksi viikkoa aikaa panostaa tuohon koiraan täysillä kun poika lähtee isänsä luokse. Aloin jo eilen käyttämään Helan (sakemanni) erikseen lenkillä, opetellaan hihnakäyttäytymistä ja toisten koirien ohittamista. Oli myös ihana lenkki Apin ja Likan kanssa ku sai kulkea toisten koirien perässä ja ohi ilman että alkoi hirvee huutohaukku konsertti :)

Suurin hommahan tässä on se et saa ite järjestettyä vuorokauden tunnit niin että ne riittää. Eli suuri henkinen niska-persi ote ja menoks.

Mut näillä alkuun :) tää kiittää ja kuittaa